Ajankohtaista

En haluaisi lähteä keskusteluun, jossa kommentoin liiemmälti yksittäisiä yhtiöitä, sillä se on usein tuhoon tuomittu tie, mutta nyt en voi enää pitää kynää penaalissa.

Amerikkavetoinen hype on vallannut sijoittajat sekä pörssimedian ja tuntuu siltä, että eurooppalaiset ja erityisesti suomalaiset sijoitukset on tuomittu ikuiseen kadotukseen. Rahaa kanavoituu kiihtyvään tahtiin Amerikkaan samaan aikaan kun markkinoiden pelkokerroin, VIX-indeksi, on erittäin alhaalla ja riskilisät (yrityslainat ja Yhdysvaltain osakemarkkina yleisesti) ovat alhaalla. Myöskään arvostusmielessä jenkkimarkkinaa ei kukaan väittäne erityisen halvaksi millään mittarilla. En väitä, etteikö Euroopassa olisi riittävästi omiakin ongelmia. Saksan tilannetta olemme käsitelleet aiemminkin ja nyt tätä kirjoitettaessa myös Ranskan hallitus on kaatumisvaarassa.

On totta, että meillä Helsingissä on ollut nihkeä vuosi, tai oikeastaan nihkeät kolme vuotta. Ilman osinkoja olisimme miinuksella tämän vuoden alusta mitattuna (portfolioindeksi). Syitä, miksi olemme tässä tilanteessa, on useita ja niitä olemme läpikäyneet aiemmissa kirjoituksissamme. Kuitenkin, jos vielä jaksatte lukea eteenpäin, kertaisin muutamien meille tärkeiden toimialojen ja yhtiöiden tilannetta ja yrittäisin tuoda positiivisiakin asioita esiin.

Aloitetaan pankeista

Nordea – yhtiönä sektorinsa parhaimmistoa runsailla osingoilla höystettynä. Ei kuitenkaan meinaa maistua pörssissä, ja ilman hyvää osinkoa tuotto olisikin miinuksella tänä vuonna. Samaan aikaan eurooppalainen pankkisektori on noussut noin 29 %. Nousukärjessä ovat olleet Etelä- ja Keski-Euroopan (entiset) ongelmapankit. Korkokatteiden huima nousu on osunut lujaa vanhoihin zombie-pankkeihin ja kurssikehitys niissä on ollut sen mukaista. Ehkä mieluummin kuitenkin Nordeaa salkkuun kuin Milanon pankkeja? Sammossa tilanne on ollut samansuuntainen kuin Nordeassa; osinkojen kanssa plussalla, mutta osakkeen kehitys on ollut paljon heikompaa verrattuna eurooppalaiseen vakuutussektoriin. Onko siis If… jo liian hyvässä iskussa?

Mennään seuraavaksi metsään

Metsäteollisuus-sektorin heikoimmat lenkit löytyvät tänä vuonna Suomesta, sillä kolmen suuren metsäjättimme kurssimuutokset ovat olleet noin -25…-40 %. Tarinat ovat vanhat tutut: puukustannus, heikko kysyntä, uuden kapasiteetin tulo markkinoille ja laskevat lopputuotehinnat. Samaan aikaan kuitenkin Yhdysvalloissa noteeratut toimijat (mm. International Paper, Louisiana-Pacific ja Packaging Corp. of America) ovat nousseet 50–70 %. Arvostukset ovat Helsingissä siinä pisteessä, että esimerkiksi Stora Enson nykykurssi on 85 % metsien arvosta (ja tässähän on vielä tulossa Ruotsissa iso metsäkauppa tod.näk. hyviin hintoihin), ja kaupan päälle saat kymmenen miljardin liikevaihtoa tekevän bisneksen. Muistaakseni vanha salkunhoitajien sijoitusohje on, että osta syklisiä silloin kun P/E-luku on tapissa – mielestäni olemme nyt siinä pisteessä. Sama koskee muuten teräsyhtiöitä Outokumpua ja SSAB:tä. Lisäksi euro heikkenee taustalla, mikä jeesaa vientiä.

Kurkistellaan myös kiinteistösijoittajia

Kojamolla ja Cityconilla on mittarissa miinusta 20–30 % tänä vuonna. Samaan aikaan eurooppalainen listattu kiinteistösijoitusmarkkina on plussalla joitakin prosentteja. Molemmissa yhtiöissä ja markkinassa on varmasti omia haasteita, varsinkin Cityconissa, mutta arvostus ei liene järin vaativa kummassakaan.

Entäs sitten konepajat?

Konepajoissa tunnelma on ollut kaksijakoista. Joitakin valopilkkujakin on nähty, sillä kehitys on ollut upeaa mm. Konecranesissa, Cargotecissa ja Wärtsilässä vahvojen tilauskantojen vetäminä. Valmet ja Metso ovat jatkaneet luisuaan lähemmäksi P/E 12 tasoja ja KONE kipuilee Kiinan markkinan kanssa. Yhteenvetona, hyviä ja halpoja yhtiöitä alkaa löytyä runsain määrin.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole mollata Amerikkaa maana eikä sijoituskohteena. Olen maailman menestyneimpiin sijoittajiin kuuluvan Warren Buffettin kanssa samaa mieltä: ”Never bet against America”. Tässä on vain lievää ammatillista ärsyyntymistä havaittavissa Suomi-osakkeita puolustaessa. Uskon kuitenkin vahvasti, että järkevän kansainvälisen hajautuksen kyljessä myös Suomi-salkulla on sijansa. Karjalasta kajahtaa!